Kehittyminen loppuu tyytyväisyyteen

Kehittyminen loppuu tyytyväisyyteen

Onko Suomi-kiekolle käymässä kuten Jorma Ollilan johtamalle Nokialle 2000-luvulla? Tyydymmekö kuluttajina ja lajin kehittäjinä muutamaan Skoda-cupin voittoon ja yksilöinä kerättyihin Stanley Cupin sormuksiin?

Näitä ajatuksia olen mutustellut ja monen kanssa niistä myös keskustellut lisääntyvissä määrin viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Ajattelin että nyt on sopiva hetki paneutua asiaan, sillä olimmehan juuri saaneet neljä uutta Stanley Cupin mestaria, voittaneet mm-kultaa 2022, 2019, u20 mm-kultaa 2019 sekä olympia-kultaa 2022.

Aloin keräämään dataa tukemaan ajatustani, jonka mukaan suomalaisen jääkiekon vuorenhuippu on toistaiseksi saavutettu.

Ensimmäiselle välilehdelle keräsin yleistä tietoa top10 maailmanrankingin perusteella, joissa lähteenä toimi Eliteprospects, IIHF, NHL ja IMF. Seuraavilta välilehdiltä löytyy kansalaisuuksien mukaan tietoa NHL-pelaajista, peleistä, draft-tilaisuuksista ja viimeisenä spesifimpi Suomi-data.

Vuorenhuippu tosiaankin on saavutettu.

Edessä on laihat menestyksen vuodet: menestynyt sukupolvi ikääntyy, maajoukkueen päävalmentaja vaihtui, eikä menestyksen perusteella junnuistakaan ole nousemassa uusia Barkoveja, Rantasia tai Heiskasia.

Syitä tähän on varmasti monia, tässä mielestäni tärkeimmät:

* Yleinen taloustilanne

* Harrastamisen kustannukset

* Matalan kynnyksen toiminnan tarjonta

* Pienten kasvattajaseurojen elinvoimaisuus

* Sarjajärjestelmät

* Liigajoukkueiden määrä

Mitä keinoja minä tarjoan ratkaisuksi?

1. Urheilutoiminta: Rehellisesti, meidän valmentajien sekä seuratyöntekijöiden (valmennus- ja junnupäälliköt, toiminnanjohtajat) tulee katsoa peiliin. Onko seurojen urheilutoiminta päivitetty lajianalyysiin perustuen vuoden 2024 vaateisiin sopivaksi? Onko kaikki toiminta rehellistä ja avointa lasten, nuorten ja tukihenkilöiden suuntaan? Nyt on korkea aika siirtää viivelähtö ja träppi mappi ö:hön ja keskittyä yksilöiden lajitaitojen sekä urheilullisuuden kehittämiseen. Tämä koskee kaikkia ei ammatikseen pelaavia urheiljoita.

2. Varainhankinta: Yksittäiset ikäluokat voivat kerätä varoja joukkueen menoihin, esim. talkootyöllä tai järjestämällä turnauksia. Seura ja joukkueet voivat kehittää paikallisten yritysten kanssa yhteistyötä, joista saadaan molemmat saa taloudellisia hyötyjä.

3. Suomen Jääkiekkoliitto: Ensisijaisesti SJL:n tulee jakaa suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti kotikisoista saavutettuja varoja (arviolta 23milj. euroa) seuratyön ja harrastamisen kustannusten tueksi.

4. Sarjajärjestelmät: SJL:n toimistolta tulee jalkautua kentälle seuraamaan ruohonjuuritason toimintaa sekä pohtia, miten sarjajärjestelmiä voidaan kehittää. Esim. Nuorten kilpavaiheen SM/Mestis/Suomi-Sarja sekä u10-15 tasot vaatii kriittistä tarkastelua joukkuemäärien sekä ikäluokkien näkökulmasta.

Voi olla että huoleni on liioiteltu tai näkökulmani on liian kapea. Voi olla että kyse on varianssista. Tiedän kuitenkin sen mitä näen 10 vuoden valmennus kokemuksella.

Lopuksi datasta muutama mielenkiintoinen huomio.

Kaudella 2023-24 NHL:ssä pelasi yli tuplasti enemmän Ruotsalaisia kuin Suomalaisia, joka on isoin määrä kaikista mitatuista, suhteutettuna rekisteröityihin pelaajiin. (1,39 / 1000 pelaajaa)

Suomessa on Latvian ja Venäjän jälkeen vähiten tuomareita per pelaaja.

Slovakiasta ja Suomesta varattiin viimeisen 5 kauden aikana yhtä monta pelaajaa 1. kierroksella (5).